Designyhteistyö Hemtex + Nadja Wedin

Metsäinen mäki alkusyksystä. Korkea ja kirkas taivas, kosteiden lehtien tuoksu ja sienet, jotka kurkistelevat puiden juurien lomasta.

Hemtex +
Nadja Wedin


Uuden Forest-kuvionsa myötä muotoilija Nadja Wedin laskee katseensa alas maahan. Siilit tuhisevat mennessään ja sammakko istuu paikallaan hiiren hiljaa, ettei sitä huomattaisi. Luonto sellaisena kuin Nadja sen näkee, todellisuus ja fantasia omintakeisena sekoituksena. Tällä kertaa vahvasti maustettuna pohjoismaisella syksyllä. ”En halunnut siitä liian söpöä. Mukana saa mieluusti olla pieniä häiritseviäkin tekijöitä, kuten kärpänen tai kohti tuijottava sammakko”, Nadja sanoo.


Nadja rakastaa piirtämistä. Hän tekee sitä kaikkialla kotonaan – sohvalla, keittiön pöydällä tai ruokasalin pöydän ääressä.
- Se tekee perheeni hulluksi. Otan kynäni ja paperini ja levittäydyn jonnekin, sanoo hän nauraen.
Hän käyttää aina suurta paperia, mielellään A2-kokoa, joka kieltämättä ottaa tilansa. Paperilaadulla on merkitystä. Se ei saa olla liian sileää, vaan hieman imevää, jolloin huopakynien jäljestä tulee sopivan pehmeää ja syvää. Aivan kuten kuvioista tulee kankaalle painettaessa. Ääriviivat ja mustat kohdat hän piirtää kapeakärkisellä, mustalla tussilla. Ei tarvitse kuin vilkaista hänen kuviaan ymmärtääkseen kuinka kauan niiden tekeminen vie aikaa.
- Se on kuin terapiaa. Mindfullnessia. Olen piirtänyt niin kauan, että suuri osa piirtämisestäni on lihasmuistissa. Minulla on tapana kutsua sitä kehittyneeksi puhelinpiirusteluksi.



Kuosit hän tekee tietokoneen avulla. Se muistuttaa hänen mukaansa enemmän tavallista työntekoa.

– Kuosit pohjautuvat usein piirroksille. Mutta piirros ei sellaisenaan voi koskaan olla kuosi, siinä täytyy olla jatkuvuutta. Minulla on tapana leikata irti kuvioita, joista pidän, esim. perhosia, ja tehdä niistä kollaasi. Toisinaan minun täytyy piirtää joitakin asioita uudestaan ja silloin jäljennän ne valopöydän avulla.

Nadja on piirtänyt ja maalannut kausittain koko elämänsä. Hän joutui vaikeaan luisteluonnettomuuteen 14 vuotta sitten ja osana siitä toipumista hän hakeutui Birkagårdenin kansanopistoon ja keskittyi maalaamiseen. Kun hän joitakin vuosia myöhemmin odotti Alice-tytärtä, ei hän jaksanut seistä niin pitkiä aikoja, vaan istuutui alas ja alkoi piirtää. Silloin hän alkoi muuntaa piirroksia kuoseiksi.

– Kun olin saanut kokoon kymmenisen piirrosta, päätin pitää näyttelyn södermalmilaisessa galleriassa. Sen yhteydessä olin saanut apua kahden aiheen muuntamisessa kuoseiksi taideopettajaltani. Lähetin tiedostot Tobexille Boråsiin ja tilasin joitakin metrejä kangasta, jonka ripustin galleriaan. Toinen kuoseista on edelleen myynnissä, Bugs and Butterflies.

Aiheet Nadjan kuoseihin tulevat aina luonnosta: kukkia, lintuja, perhosia ja pieneläimiä. – En ole mikään ulkoilmaihminen, mutta minulla on ollut vuosia koira, jonka kanssa olen kulkenut paljon ulkona. Nykyään näen kuvioita kaikkialla. Minulla on aina matkapuhelin mukanani, jotta voin kuvailla kaikkea. Pidän hyvin paljon linnuista, Lintuja on hauska piirtää kaikkine sulkineen, perhosia ja hyönteisiä myös.

Taidekoulussa Nadjan maalauksia kritisoitiin usein liian koristeellisiksi. Ja toisinaan hän saa kuulla, ettei ole piirtänyt jotain lintua oikealla tavalla. – Aviopuolisoni, joka on valokuvaaja, saattaa sanoa, ettei ruusu ole tuollainen. Mutta silloin vastaan, että kyse on minun kuvioistani. Se saa mielellään olla vähän väärin, en halua, että siitä tulee liian täydellinen. Kun lopetin taidekoulussa, huomasin kuinka ohjattu olin siellä – ja että saan oikeasti tehdä miten itse haluan!